Bändi->Historia
| Biografia | Historia | Selitys |

Historia

Alussa oli kitarake, rummuke ja bassoke

Basistimme markus sai veljensä kanssa joululahjaksi Vester-merkkisen kitaran. Sitä sitten kylän miehet katselemaan ja ihmettelemään, että tuomiopäiväkö se on koettanut kun moisen helvetinkoneen on ukko jouluinen lahjakääröön tuikannut.

Risto Reipas tiesi kertoa sähkökitaraa käytettävän jytämusiikin soittamiseen. Osasipa hän soittaa vielä jokusen soinnunkin, joita hän asiantuntevasti nimitti barre-soinnuiksi. Näin ollen Ristosta luonnollisesti tehtiin kitaristi.

Kiltti ja tunnollinen Nalle Puha teki päivät pitkät ahkerasti töitä siniselle nakkiliikeelle. Nakkiliikkeen omistaja maksoi melko lailla työehtosopimuksen alarajoja hipoen, mutta Nalle Puh säästi säännöllisesti pienimmätkin pennit, mitä hän sai. Ja niin eräänä päivänä hänellä oli varaa ostaa ihka oikea, lumenvalkoinen, Falcon sähköbasso.

Mutta vielä puuttui paljon tavaraa, jotta saataisiin kasaan oikea taikametsän rockbändi. Niinpä Nalle Puh ja Risto Reipas keräsivät rohkeutensa ja menivät joen vierellä sijaitsevalle piparkakkutalolle tapamaan Taikuri-Tuppia. Ja kuin ihmeen kaupalla Taikuri-Tuppi loihti puuttuvat soittimet vanhempiensa, Taikametsän elävän ja kuolleen musiikin salakerhon ylimmän Welhon, talon salaperäiseltä vintiltä.

Näin nämä kolme; Nalle Puh, Risto Reipas ja Taikuri-Tuppi ottivat vielä Nalle Puhin veljen soittamaan toista kitaraa.

Ja näin syntyi maailman ensimmäisin rockbändi.

Jep.

Tämä kaikki tapahtui vuonna 1995, eikä bändillä ollut lainkaan nimeä. Soittelimme kuitenkin omia biisejämme ja mm. Juliet Jonesin Sydämen biisiä Juliet Jones. Harjoittelimme Markuksen ja hänen veljensä vanhempien omakotitalon, n. 1,5mx1,5m kokoisessa varastossa. ( Moottorisahaa oli joskus pakko käyttää mm. rumpujen ja basson viritykseen.) Melu kaikuu vieläkin Pohjan kunnan, Stallbackan kapeilla kujilla.

Asento-lepo-Alexanderplatz-lepo!

Soitimme yhdessä jokusen vuoden, kunnes oli aika siirtyä palvelemaan armeijan harmaisiin. Ja niin vuosi 1997 kului hitaasti, mutta varmasti Russarön luonnonkauniilla linnakkeella. Markuksen vanhemmat muuttivat pois Stallbackasta ja menetimme samalla treen"tilamme".

Joskus vuoden 1997 kesällä ryhdyimme jälleen Markuksen kanssa elättelemään toiveita bändin uudelleen pystyttämisestä. Kysyimme kaveriamme, Tumppea, rumpaliksi ja hän suostuikin hommaan. Tämä on melko hyvin, ottaen huomioon, että Tumppe oli tuolloin reilu parikymppinen, eikä ollut ikinä soittanut rumpuja.

Ongelman oli enää treenikämpän hankkiminen. Elokuun 1997 lopussa Tumppe ilmoitti löytäneensä meille treenikämpän Karjaalta. Se sijaitsi Ratatupa ry:n toimitalon vintillä. Ensimmäiset treenit pidimme yhdessä 24.8.1997 ja tätä päivämäärää pidämme Alexanderplatzin syntymäpäivänä.

Nimi, eka kerta ja kvartetti.

Omia biisejä oli ehtinyt kertyä vuodesta 1995 lähtien ja niitä alkoi olemaan sopivasti oman repertuaarin kokoamiseen. Suomen kieli tuntui luonnollisista syistä luontevammalta kuin heprea, joten meistä tuli suomenkielinen pop/rock-bändi. Teimme periaatepäätöksen että soitamme ainoastaan omia biisejämme ja yritämme näin eteenpäin omin eväin.

Ensimmäinen mahdollisuus koettaa siipien kantavuutta koetti, kun Karjaalla järjestettiin bändikatselmus. Näin ollen bändille piti keksiä nimi. Nimen piti olla kansainvälinen ja hyvä. Nämä kriteerit huomioonottaen päädyin Döblinin kirjan, Berlin, Alexanderplatz nimeen ja lyhensin sen pelkästään Alexanderplatziksi. Nimestä ei kuulunut vastustusta joten se otettiin käyttöön.

Tumppe oli siinä vaiheessa soittanut rumpuja vasta 3 kuukautta koko elämänsä aikana (eikä kuukauden ja silloinkin vain sunnuntaisin niinkuin kuuluttaja yritti väittää), joten ei ollut ihme että Tumpelta pakeni veri päästä jalkoihin ennen keikkaa. teimme järkyttäviä virheitä, joita vieläkin punastelemme, mutta jos emme olisi menneet soittamaan, emme varmaan vieläkään olisi soittaneet yhtään keikkaa.

Keväällä 98 minä, tumppe ja markus ryhdyimme pohtimaan toisen kitaristin ottamista bändiin ja jälleen tumppe mahtavilla suhteillaan sai houkutelluksi siihen aikaan liehuvatukkaisen cowboyn harjoituksiimme. Häntä kutsuttiin hänen isän ja äidin yhteisellä päätöksellä Tommiksi.

August Lilja ja muita huomioita

Vuoden 2000 aikana ryhdyimme haikailemaan lisää ulottuvuutta bändin soundiin. Tämä ratkesi hienosti kun löysimme treenikämppämme ilmastointikanavasta (saman minne Hoffa on piilotettu) harhailevan taitelijan, August Liljan. August Lilja hallitsikin koskettimien lisäksi myös haitarin soiton.

Näin meistä tuli hyvinkin varteenotettava heterokvintetti.

August Liljan lääkityksessä ja hoitotoimenpiteissä ei kuitenkaan pyynnöistä huolimatta noudatettu länsimaisen lääketieteen menetelmiä. Tästä seurasi Liljan voimakas halu käydä loputtomasti läpi hänen anaalisen vaiheensa häiriöitä ja siitä seurannutta pakonomaista tarvetta pestä jatkuvasti käsiään sekä johtaa bändiä musiikillisesti saksalaisen polkkataiteen suuntaan. Liljan oli lähdettävä vuonna 2005. Vuoden 2006 kesällä myös rumpalimme Tumppe pakasi kapulansa (huom. yksikkö-muoto) ja oli bändin itsetutkiskelun paikka; haluammeko jatkaa vielä eteenpäin vai joko lähes vuosikymmenen palkitsematon uurastus olisi tiensä päänsä?

Kipa törmäsi sanoitustaiteensa kautta petroskoilaiseen artistiin Arto Rinteeseen, joka oli tekemässä oululaiselle Uho Productionsille levyä legendaarisen Atte Blomin valvovien silmien alla. Arto Rinteen "Kiireen kääntöpuoli"-levylle päätyikin paljon Kipan sanoituksia Blomin kehujen saattelemana ja usko omaan luomisvoimaan palasi.

Lyhyiden keskustelujen jälkeen päätimme ryhtyä rekrytoimaan uutta rumpalia. Tällä kertaa haaviin osui vaatimaton rumpujen soiton opettaja, musiikkipedagogi ja "parissa ammattilais-produktiossa" mukana ollut Anssi Lehtivuori.

Siinä kaikki historiasta tähän mennessä. Loput onkin taas tulevaisuutta.